Elokuva yleensä mielummin kuin kirja

Katsoin ylpeys ja ennakkoluulo elokuvan pari kuukautta sitten ja selailin kirjaa, koska siitä täytyi tehdä kirjaesitelmä äikän tunnille. En jaksanut lukea koko kirjaa, koska en tykkää sen aikakauden kirjallisuudesta kovin paljon. Tykkään muutenkin lukea enemmän elämänkertoja kuin tavallisia kirjoja. Elokuvassa kuvattiin kuitenkin minusta todella hyvin koko tarina, enkä usko että kirjassa luki paljoa enempää. Tarina on muutenkin entuudestaan tuttu, äitini tykkää elokuvasta paljon ja on kertonut tarinan juonta jo aikaisemminkin minulle. Olen aikasemminkin katsonut muita elokuvia ja selaillut kirjaa esimerkiksi ylä-asteella jos piti tehdä kirjaesitelmä tunnille. Tykkään joskus lukea kirjoja, mutta rauhassa ja juuri silloin kuin haluan, esimerkiksi kesäpäivänä rannalla samalla kun ottaa aurinkoa. Minusta on vaikea lukea jotain kirjaa tiettyyn päivämäärään mennessä, niinkuin koulussa täytyy tehdä. Esimerkiksi niin, että on yksi jakso aikaa lukea yksi kirja, se on minusta ahdistavaa, varsinkin jos kirjaa ei saa edes itse valita. Siinä tulee tunne ettei avaa enää koskaan mitään kirjaa, niinkun välillä tuntui ylä-asteella. Onneksi olen taas alkanut lukea enemmän, vaikkakin elämänkertoja enimmäkseen. Niistä kuitenkin saattaa saada oppeja elämän varrelle ja muutenkin on yleis sivistävää lukea edes joskus kirjoja, vaikka en koskaan ole ollut kova lukemaan. Nuoruudessakin on yleensä niin paljon muuta hauskaa tekemistä että harvoin jaksaa vain istahtaa sohvalle ja ottaa kirja käteen. Minusta tuntuu, että monilla se tulee vasta iän myötä.